Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä marraskuussa 2017
Tietokirjallisuuden
Finlandia-palkinto on taas ajankohtainen. Jo ehdokkaiden julkistaminen nostatti
kohun. Keskusteluissa valiteltiin muun muassa sitä, että ehdokkaina ei ole
tutkijoiden kirjoittamia kirjoja. Kaikilla kirjailijoilla on toimittajatausta, harmiteltiin.
Erityisesti tunteita herätti Karo
Hämäläisen ja Alexander Stubbin teos Alex (Otava). Ilta-Sanomien toimittajan Timo
Haapalan mukaan kirja ei ole tietokirja, ”kaukana siitä”. Haapala väitti, että
kirjaa ei voi sanoa tietokirjaksi, jos se on ohut ja täynnä aukkoja ja jos se
välttelee kiusallisia kohtia. Haapala kirjoitti tietokirja-käsitteen
inflaatiosta. Hän arveli, että tietokirjoja ei tehdä sanelemalla, vaan ”kirjastojen
ja arkistojen hämyissä istumalla”.
Helsingin Sanomien toimittaja Marko
Junkkari ojensi kollegaansa viittaamalla Suomen tietokirjailijat ry:n
jaotteluun, jonka mukaan tietokirjoja on sen seitsemää lajia. Yleinen
tietokirjallisuus on tavanomaisin laji, mutta muitakin on: hakuteoksia, oppaita
ja niin edelleen. Stubbin muistelmakirja kuuluu Junkkarin näkemyksen mukaan
mielipidekirjallisuuden alalajiin.
Junkkari on oikeassa. Kyse on nimenomaan kirjallisuuden
lajeista ja yleisemmin siitä, kuinka hyvin tunnemme keskeiset tekstilajimme eli
genremme.
Tietokirjallisuus on toki hämärärajainen
genre, kuten useimmat kielenkäytön lajit ovat. Sapelinkalistelu
tietokirjallisuuden olemuksesta onkin hyvä palauttaa keskusteluun siitä, mitä
on tieto.
Tieto menee toisinaan sekaisin tieteen
kanssa, samoin tietokirjallisuus tiedekirjallisuuden kanssa. Yleiskielessä
tiedolla on monia merkityksiä, kuten Kielitoimiston sanakirja todistaa:
jostakin selvillä oleminen, tosiasioihin perustuva käsitys jostakin,
informaatio, viesti, oppi, viisaus ja niin edelleen. Tieteen määritelmä on
yksinkertaisempi: ”ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällinen ja
kriittinen tutkiminen; sen avulla saatu tietojen jäsentynyt kokonaisuus”.
Tietokirjallisuus on sanakirjassa
määritelty kirjallisuudeksi, jonka ”päätarkoitus on tiedonvälitys”. Tiedekirja
taas on lyhyesti ja ytimekkäästi ”tieteellinen kirja”.
Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että
tiedekirjassa julkaistaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tietokirjassa
tuotetaan ja välitetään tietoja, jotka eivät välttämättä täytä tieteellisen
tiedon kriteerejä.
Myös ajatus vastaanottajasta on erilainen.
Tiedekirjan kirjoittaja viljelee kulloisellekin tieteenalalle ominaista erikoiskieltä,
ja teos suunnataan useimmiten vertaisyleisölle. Tietokirja kirjoitetaan
yleistajuiseksi ja sillä tavoitellaan mahdollisimman monia asiasta
kiinnostuneita. Niin ja sitä Finlandia-palkintoa.
